Historia

Vuorineuvos Petter Forsström perusti yhdistyksen 17.2.1933 nimellä Etelä-Lohjan Marttayhdistys ry. Perustajajäseninä oli 25 naista. Yhdistys oli aluksi kaksikielinen. Nimi muutettiin v. 1938 Lohjan Kalkkitehtaan Suomalainen Marttayhdistys ry, kun ruotsinkieliset olivat v. 1937 perustaneet oman yhdistyksen, Lojo Kalkverks svenska Marthaförening r.f.

Yhdistykseen ovat kuuluneet myös v. 1940 perustettu Maksjoen marttakerho ja v. 1951 perustettu Kirkniemen-Teutarin marttakerho. Molemmat kerhot ovat nykyisin itsenäisiä yhdistyksiä. Pikkumarttojen toimintaa on ollut koko yhdistyksen historian ajan vaihtelevina ajanjaksoina. Taas tällä hetkellä pikkumartat toimivat aktiivisesti.

Vuorineuvos Petter Forsström oli aikaansa edellä oleva sosiaalisesti valveutunut tehtaan patruuna, jonka yhtenä päämääränä oli kotien hyvinvoinnin ja viihtyisyyden aikaansaaminen, varsinkin perheenemäntien työn tekeminen mukavammaksi ja helpommaksi.  Hänen mielestään Lohjan Kalkkitehtaan palveluksessa olevien ”perheiden hyvinvoinnin avaimet olivat perheenäidin esiliinan taskussa. Kun koti on kunnossa, lapset hoidettu, ruoka ravitsevaa ja ajallaan, niin mies viihtyy työssä, tekee työnsä hyvin ja tilipussi tulee säännöllisesti perheen yhteiseksi hyväksi”. P. F. oli perehtynyt marttatoimintaan ja oli vakuuttunut, että jos perheen naisväki liittyy marttajärjestöön, saadaan koko perhe edistykselliseen toimintaan. Niinpä hän matkusti Lohjan Kalkkitehtaan huoltokonttorin päällikön Backmanin kanssa Helsinkiin Marttaliiton johdon puheille hankkimaan lupaa marttayhdistyksen perustamiselle. Liitossa ihmeteltiin, miten miehet olivat tuollaisella asialla, mutta perustelut olivat vakuuttavat ja lupa myönnettiin. Ennen yhdistyksen perustamista paikkakunnalla kerrottiin jo marttatyöstä. Perustamisen jälkeen neuvoja kiersi taas kodeissa kehottaen äitejä ja tyttäriä tulemaan kokouksiin. ”Aluksi oli vaikea saada ihmiset innostumaan ja tulemaan mukaan” (Martat ennen ja nyt, 80 v. juhlassa/ Marketta Salovaara ja Päivi Jokinen).

Petter Forsström oli aktiivisesti mukana marttojen toiminnassa jatkossakin. Taloudellinen tuki oli merkittävää. Lohjan Kalkkitehtaan kautta saatiin tarpeellisia laitteita, kangaspuita, tiloja, marttatuvan ylläpito, kuljetusapua ym. Vastavuoroisesti martat olivat auttamassa tehtaan juhlissa ja erilaisten tapahtumien tarjoiluapuna. Neuvojat eli ”Marttaneidit”, jotka opastivat taloudenpidossa ja käsitöissä, olivat tehtaan palkkalistoilla v. 1971 asti. Siitä jatkoi marttojen palkkaama kudonnanohjaaja. Jäseniä ja neuvottavia perheitä oli paljon. Aluksi neuvottiin tosin vain marttoja ja marttatyttöjä. Tarvittiin kekseliäisyyttä, ahkeruutta ja neuvoja, kun elettiin läpi sota- ja pula-aikojen. ”Kalkki Petteri” oli ylpeä martoista. ”Petterin enkelit” vitsailtiin martoista kylällä.

Marttatuvaksi hankittiin v. 1932 entinen kruununvirkamiestalon väentupa (peräisin1800-luvulta), joka siirrettiin nykyiselle paikalleen Ketun tilalta, Maksjoelta v. 1933. Lohjan Kalkkitehdas osti talon Petter Forsströmin aloitteesta. Vuodesta 1934 martat ovat kooontuneet tässä tuvassa. Sitä ennen kokoonnuttiin Seurojentalolla. Marttatupa oli tärkeä paikka Virkkalassa, joten tehtaan arvovieraatkin vierailivat usein Petter Forsströmin kanssa marttatuvalla. Kun tehtaan toiminta Virkkalassa loppui, lahjoitettiin marttatupa v. 1992 yhteisesti Lohjan Kalkkitehtaan Suomalainen Marttayhdistys ry:lle ja Lojo Kalkverks svenska Marthaförening r.f:lle.

 

Marja-Liisa Järvensivu